Golfkausi 2024 avattu

Tästä se lähtee

Vihti Golf on yleensä yksi ensimmäisiä, joka avaa kentän keväisin. Nytkin taisi jo 29.3. olla auki, minä ehdin kentälle 30.3. aurinkoisena lauantaina. 

Kentän kunto on toki keväällä mitä on, mutta kun on kova into päästä kokeilemaan, mität talven hallitreenaus on saanut aikaan, kentän kunto on lähes se ja sama. Sanon "lähes", koska tällä kertaa sain kokea, mtä märkä on.

Pakko todeta, että muutama väylä oli niin vetinen, että lyöntikelpoista paikka oli lähes mahdoton löytää. Tietenkin märkä kenttä vaikuttaa lyöntiin aika paljon, tällä kertaa varsinkin lähestymislyöntien kanssa oli ongelmaa, pallo ei vaan lähde. 

Talviharjoittelu kannatti

Oli hienoa huomata, että talviharjoittelu oli tuottanut tulosta. Ongelmaa on ollut erityisesti avauslyönnin kanssa, puuykkönen on ollut perinteiseen tyyliin slaissi -voittoinen. Talvella keskityin paljon ongelman löytämiseen ja sen korjaamiseen ja nyt tuntui todella hyvältä. Avaus parani reikä reiältä ja sain jopa haasteellisilla kapeillla väylillä avauksen toimimaan ja pallon lentämään suoraan. Pituuttakin oli riittävästi.

Slaissi kummittelee

Voisin sanoa, että jopa onneksi viimeinen avaus meni taas slaissiksi, koska sain palautettua mieleen, mikä se korjattu perusongelma on. Viimeisessa avauksessa olin jo vähän väsynyt ja taas se tarvittava vartalon kääntö jäi, niinpä lapa jäi auki ja tuloksena iloinen slaissi.

Tulos

Tulos ei kaikkiaan päätä huomaa, 107 lyöntiä mutta otetaanpa pieni analyysi.
Kyseessä ensimmäinen kierros, varsinkin alussa meni muutama väylä vähän tuntuman hakemiseen, tuli muutama iloinen duffi. No oma moka.

Märästä händäriä

Väylät märkiä, tästä voi kyllä saada muutaman lyönnin "anteeksi". 
Lähestymiset näissä olosuhteissa on vaikeita pallo ei vaan lähde märästä. 
Greenit monessa kohtaa aika ryppyiset, pallon suuntaa vaikea hallita.

Sanoisin, että ainakin 10 lyöntiä olosuhteiden syytä. Tämän hetkisellä osaamisellani olisi pitänyt mennä alle 100 lyöntiä. Näin ollen hyvinkin lupaava alku. Kohti tavoitetta mennään. 

Tämän kauden tavoite

Ja mikä se tavoite on? Tasoitus laskee aika nopeasti alle 20. Nyt se on tasan 20,0. Kävi viime kesänä jo alle sen mutta annoin nousta, koska loppukesän pelaaminen meni oikeen huonosti johtuen kipeästä sormesta. Se vaivasi koko kesän mutta heinäkuusta lähtien se haittasi pelaamista kunnolla.
Vasemman käden nimettömässä oli jännetuppitulehdus, joka leikattiin marraskuussa ja on nyt ilmeisesti kunnossa. Oli kyllä tuskaista pelata viime kesänä.

Suunnitelmia kaudelle 2024

Minulla on mahdollisuus ostaa Kultakortti, jolla pääsee pelaamaan oman osakkuuskentän lisäksi 26 kentällä eli 24 lisäkenttää. Niillä saa pelata 7 kertaa jokaisella, joten pelattavaa riittää . Ihan mahtavaa. 
Eniten käyttöön tulee yleensä

Kultakortikentät

• Keimola
• Tuusula
• Porvoo
• Nurmijärvi
• Hyvinkää
• Lahti
• Hirvihaara
• Gumböle

Tavoitteena on tehdä läntinen kierros, eli 

• Salo
• Kankainen
• Ruukki
• Meri-Teijo

Onhan niitä jo siinä. Omat kentät ovat Luukki ja Lakisto, joita varmaankin tulee kierrettyä eniten.
Lisäksi yritän ottaa osaa Senior Golfin alue touriin, jossa pelataan Ringside, Nevas ja Ruukki Golf. 
Riittääkö tähän kaikkeen aika, on toinen juttu.

Kesää kohti intoa täynnä

Näin sitä mennään intoa täynnä kesää kohti. Uskon, että loppukesästä tasoitus on luokkaa 16-18, sen verran hyvässä vedossa olen nyt. 
Jos kaikki mee hyvin eli terveys pysyy kunnossa, 16 ei ole mahdoton. 

Palaan pitkin kesää raportteihin, se on myös tavoite.

Mistä hyvä tulee?

Onkohan muilla sama ilmiö, että joskus jostain kumman syystä tulee hyvä ja tasapainoinen olo kaiken kaaoksen ja repivän kummallisuuden keskellä? Eli yleensä on huono olo ja suorittamisen pakko, harvoin selkeä ja tasapainoinen elämä. Siis tämä jälkimmäinen pitäisi olla, mutta ei ole. Onkohan muilla? Tai kellään?

Mistä tämä hyvä olo tulee? Olen ollut siinä uskossa, että aivopuoliskojen balanssista, mutta tämä saattaa olla vain omaa keksintöäni tai olen lukenut jonkun uskottavalta ja mielenkiintoiselta kuulostavan ajatuksen. Ehkä se tulee enemmänkin välittäjäaineista, joku piikki aivoihin jotain ainetta kehittyy hetkeksi jostain syystä. Se on se hyvän olon tunne, josta urheilua harrastavat puhuvat. Itse en koe sitä urheilun parissa yleensä, kyllä varmaankin joskus, enemmänkin koen väsymystä. Varmaankin urheilen väärin.

Tässä tapauksessa koin tänään hyvän olon tunteen, kun sain päivälleni ja myös lähipäiville selkeän tavoitteen tekemisessä. Työhän ja semi-työhön liittyen. Työtä teen tällä hetkellä headhunterina ja semi-työ on valokuvauksen opiskelua, vai pitäisikö sanoa opettelua? Opiskeluun liittyy mielestäni aina joku suoritus tai jonkinlainen oppilaitos. Opetteluun liittyy verkkokurssit, joiden läpikäyntiä ei valvo kukaan eikä niissä ole muuta tavoitetta, kuin läpikäynti ja itseoppiminen. Voisikin rakentaa niistä jonkinlaisen oppimisen rungon tavoitteineen ja tehtävineen.
Tuumasta toimeen.

Niin tuo hyvän olon tunne, kuvaisin sitä selkeytenä ja eteenpäin menemisen tunteena. Sellainen tunne, että tästä tulee jotain, konkreettisia järkeviä askeleita on otettu. Tämä liittyy nyt headhuntigiin, valokuvauksen suhteen on vähän enemmän tekemistä, jotta siitä tulee konkreettisia askeleita.

Voiko näihin kahteen asiaan keskittyä elämässään saman aikaisesti? Voi olla vaikeaa. Jos saisin valita, olisin valokuvaaja. Saanko valita? No realistisesti tällä hetkellä en.
Se voisikin olla yksi selkeä tavoite: että pääsen tilanteeseen, jossa voin valita. Tämä liittyy tietenkin rahaan. Pitäisi päästä sellaiseen tilanteeseen, että pystyisin elättämään itseni valokuvauksella. Onneksi tavoitteita ja haasteita riittää.

Hiljaista on

Vielä ei olla niin pitkällä, että olisi jo kaikki paikat kiinni, ulkonaliikkumiskielto tai vastaavaa. Sitä sun tätä suositellaan eikä pitäisi mennä ihmisten pariin ehdoin tahdoin. Ruotsin - ja Tallinnan laivat liikennöivät edelleen mutta palveluja on karsittu. Tuleeko sekin hetki kohta, että laivat jäävät satamaan ja maa on suljettu? Ei kovin helposti, koska on olemassa sellainenkin asia, kuin yrittämisen vapaus.

Tämä voi olla näkymä jonain päivänä, mikään ei liiku, meri on tyhjä. 

Mitä tämä kaikki tekee ympäristölle? Nyt on jo lentoliikenne vähentynyt oleellisesti, ilmasto kiittää. Kaupungit ovat hiljaa, kulutus laskee, päästöt vähenevät. Miten jätemäärät, vähenevätkö ne? 

Olisiko tässä mahdollisuus jonkinlaiseen ihmisten järkiintymiseen? Jostain syystä epäilen vahvasti. Kun tämä kaikki on ohi, palataan entisiin tapoihin, sellaisia me vaan ollaan.