Mikähän siinä on, että joskus vaan arastelee tilanteita? Kun ei pitäisi mitään pelättävää olla, sitä vaan tilanteessa luikertelee nurkissa, kuin ujo piimä tolpan takana.
Piti niin mennä salsaamaan klubille, salsafestareiden päätösbileisiin. Oli tansskengät ja kaikki. No meninhän klubille ja olin ja kuuntelin ja katselin. Mutta ihan lavalle saakka en sitten uskaltautunut. Lava oli täynnä niin hyviä tanssijoita, että siihen sekaan en vaan kehdannutkaan mennä. Pupu pöksyyn, myönnän rehellisesti. Jotekin vaan ei tullut sellaista fiilistä, että tuonne nyt sitten. Paikalla oli tanssikoulun tyttöjä ja osaltaan heidän suhtautumisensa vaikutti kyllä omaan fiilikseen. Jotenkin vähän tuli vieras olo, kynnys nousi. En tuntenut itseäni kovin sosiaaliseksi ja kuuluvani siihen porukkaan. Koko juttu oli kyllä ihan omaa syytä, koko päivän oli ollut pönttö olo ja klubi ei mitenkään houkutellut ajatuksena. Menin sitten käymään, kun lippu oli tullut ostettua etukäteen.
Kokemus tuokin. Tuli vilkaistua klubien yleisfiiis ja miten siellä tanssitaan. Mitään sääntöähän ei sinänsä ole. Jokainen tanssii just niin kuin tykkää ja miltä tuntuu. Tärkeintähän olisi hauskanpito ja ilakointi tanssin kautta. Mutta kun se tuommoisessa hommassa menee tietenkin suorituksen puolelle, kun nyt ollaan käyty tunneilla, ja kun paikalla on aina tietenkin porukkaa, joka osaa sitten niin taitavasti ja näyttää niin hyvältä. Mene siihen sitten nautiskelemaan ja rentoutumaan. Varsinkin kun et välttämättä edes tunnista musiikista sen eri tyylejä. Niissäkin on tietenkin eroja.
Lähdin bileistä ennen puoltayötä, vaihdoin buutsit jalkaan ja hyppäsin autoon. Matkalla soitin kaverille, joka nuokkui kotonaan eikä ollut yhtään sen oloinen, että haluaisi seuraa. Ajoin kotia kohden vähän harmistuneena siitä, että ilta jäi jotenkin kesken. En ollut vielä valmis ollenkaan menemään kotiin. Sitten muistin, että eräällä ystävällä on synttärit ja ovat porukalla niitä juhlimassa. Soitin ja tavoitin porukan ravintola Veeruskasta. Sinne siis. Auto parkkiin ja pari lasia viiniä. Kavereiden kanssa tuli hyvä olo, sain höpöteltyä ja kaipaamaani porukkahenkeä.
Tänään on pääsiäsen viimeinen päivä, maanantai. Oli ihan sopiva lopetus näille pyhille. Huomenna töihin, se on taas toinen juttu se.
Nyt on taas se aika ovella, että ihmetellään, mistä vappuheila. Viime vappuna se meni niin, että kysyin eräältä tutulta naiselta, että ootko mun vappuheila ja hän vastasi tuolta seisomalta, että oon. Se oli niin helppoa. Siinä sitten pidettiin vähän hauskaa kimpassa.
.jpg)
