Mistä hyvä tulee?

Onkohan muilla sama ilmiö, että joskus jostain kumman syystä tulee hyvä ja tasapainoinen olo kaiken kaaoksen ja repivän kummallisuuden keskellä? Eli yleensä on huono olo ja suorittamisen pakko, harvoin selkeä ja tasapainoinen elämä. Siis tämä jälkimmäinen pitäisi olla, mutta ei ole. Onkohan muilla? Tai kellään?

Mistä tämä hyvä olo tulee? Olen ollut siinä uskossa, että aivopuoliskojen balanssista, mutta tämä saattaa olla vain omaa keksintöäni tai olen lukenut jonkun uskottavalta ja mielenkiintoiselta kuulostavan ajatuksen. Ehkä se tulee enemmänkin välittäjäaineista, joku piikki aivoihin jotain ainetta kehittyy hetkeksi jostain syystä. Se on se hyvän olon tunne, josta urheilua harrastavat puhuvat. Itse en koe sitä urheilun parissa yleensä, kyllä varmaankin joskus, enemmänkin koen väsymystä. Varmaankin urheilen väärin.

Tässä tapauksessa koin tänään hyvän olon tunteen, kun sain päivälleni ja myös lähipäiville selkeän tavoitteen tekemisessä. Työhän ja semi-työhön liittyen. Työtä teen tällä hetkellä headhunterina ja semi-työ on valokuvauksen opiskelua, vai pitäisikö sanoa opettelua? Opiskeluun liittyy mielestäni aina joku suoritus tai jonkinlainen oppilaitos. Opetteluun liittyy verkkokurssit, joiden läpikäyntiä ei valvo kukaan eikä niissä ole muuta tavoitetta, kuin läpikäynti ja itseoppiminen. Voisikin rakentaa niistä jonkinlaisen oppimisen rungon tavoitteineen ja tehtävineen.
Tuumasta toimeen.

Niin tuo hyvän olon tunne, kuvaisin sitä selkeytenä ja eteenpäin menemisen tunteena. Sellainen tunne, että tästä tulee jotain, konkreettisia järkeviä askeleita on otettu. Tämä liittyy nyt headhuntigiin, valokuvauksen suhteen on vähän enemmän tekemistä, jotta siitä tulee konkreettisia askeleita.

Voiko näihin kahteen asiaan keskittyä elämässään saman aikaisesti? Voi olla vaikeaa. Jos saisin valita, olisin valokuvaaja. Saanko valita? No realistisesti tällä hetkellä en.
Se voisikin olla yksi selkeä tavoite: että pääsen tilanteeseen, jossa voin valita. Tämä liittyy tietenkin rahaan. Pitäisi päästä sellaiseen tilanteeseen, että pystyisin elättämään itseni valokuvauksella. Onneksi tavoitteita ja haasteita riittää.

Hiljaista on

Vielä ei olla niin pitkällä, että olisi jo kaikki paikat kiinni, ulkonaliikkumiskielto tai vastaavaa. Sitä sun tätä suositellaan eikä pitäisi mennä ihmisten pariin ehdoin tahdoin. Ruotsin - ja Tallinnan laivat liikennöivät edelleen mutta palveluja on karsittu. Tuleeko sekin hetki kohta, että laivat jäävät satamaan ja maa on suljettu? Ei kovin helposti, koska on olemassa sellainenkin asia, kuin yrittämisen vapaus.

Tämä voi olla näkymä jonain päivänä, mikään ei liiku, meri on tyhjä. 

Mitä tämä kaikki tekee ympäristölle? Nyt on jo lentoliikenne vähentynyt oleellisesti, ilmasto kiittää. Kaupungit ovat hiljaa, kulutus laskee, päästöt vähenevät. Miten jätemäärät, vähenevätkö ne? 

Olisiko tässä mahdollisuus jonkinlaiseen ihmisten järkiintymiseen? Jostain syystä epäilen vahvasti. Kun tämä kaikki on ohi, palataan entisiin tapoihin, sellaisia me vaan ollaan.

Kotitoimisto

Etätöitä. Nyt on siis tiistai ja eilen olin kotona, tänään on toinen päivä. Ei olisi pakko, mutta ollaan nyt sitten. Kotitoimistossa ahdistaa pari asiaa. Ensinnäkin yksinäisyys, toiseksi liikkumattomuus. Aamuisin on kiva lähteä liikkeelle ja kävellä metrolle ja aistia ympäristöä, ihmisiä ja kaupungin sykettä. Kotona sen sijaan ainoastaan tv:n kuva liikkuu ja jokunen tyyppi tuolla kadulla. Asun vielä rauhallisella alueella, jossa ei ole kovin paljoa liikennettä. Katsotaan nyt, miten tätä jaksaa.

Viikonloppuna saattaisi olla sään puolesta mahdolliosuuksia alkaa jo veneen kevätpuuhat. Tjaa no paria asetta plussaa luvataan, ehkä sittenkin vielä vähän turhan aikaista. Malttia. Pressun voisi toki poistaa, on sekin jotain. Toiveissa on, että pääsisi hiomaan veneen pohjaa ajoissa. 

Valokuvaus on ottanut hyviä askelia. Käytössä oli pari kuukautta studio, jossa kuvailinkin pari kertaa mutta en mitenkään kovin ahkerasti. Nyt sain osuuden uudesta studiosta, jossa on paremmat varusteet. Tuossa vanhassa ei ollut mitään, kaikki piti tuoda itse, joten varustustaso jäi vähäiseksi ja hankinkin sinne taustoja ja valokalustoa. Uudessa on taustakankaita, paperirullia, kunnon valot ja softboxit ym. Vanha oma valokalusto jää n. keikkakalustoksi, jolle myös on toivottavasti käyttöä. 

Ajatus ammattilaisuudesta tai osa-aikaisesta jää nyt taaemmaksi, koska on päivätyö. Ehkä joskus sitten, katsotaana nyt.

Ahdistavaa aikaa tämä. Mennään korona -viruksen aaltoa ja yritetään jaksaa ja pärjätä. Eipä tässä hätää, jos asiat menee ok. En viitsi sen enempää miettiä tai kirjoittaa tästä aiheesta. Muutama asia tässä totta kai pyörii päässä mutta eiköhän se tästä.