Täydellistä

Piti tehdä päätös duunikoneesta, kannettavasta. Oli vaihtoehtona pitää vanha iso kannettava macci tai ottaa tilalle pienempi uusi Windows -kone.
Päästin sen macin käsistäni. Aina sitä miettii, mikä on viisas ratkaisu ja mikä ei. Pari asiaa siinä oli hienoja. Näytön koko, ääniominaisuudet ja macin pari ohjelmaa, ehkä ennen kaikkea iMovie. Mutta järkeilin asian itselleni niin, että:

- Laite oli iso kantaa mukana esim. töihin tai asiakkaalle.
- Käytin sitä lähes pelkästään Windowsina ja sen takia koko mac-hurmio oli mulle vähän turhaa.
- Se iMovie on kova ohjelma joo, mutta näköpiirissä ei ole sen aktiivinen käyttö. Kerran kokeilin ja heti kyllästyin.
- Mulla on kotona iso näyttö, jota voin käyttää, kun teen koneella vaikka kuvia.
- Ääniä varten mulla on hyvät lisäkaiuttimet, ostin juuri.
- Kovalevy oli jaettu macin ja windowsin kesken, joten kummassakin oli ahdasta. Nyt on 280 G
- Macissä oli näppäinten kanssa vähän ongelmaa, kun käytti windowsina. En koskaan löytänyt esim. tätä merkki: | | | .Tärkeä esim. biisejä kirjoittaessa lapulle.
- Joskus asiakaskäynnillä oli vaikea saada maccia kytkettyä videotykkiin, siinä oli niin omat säädöt, vaikka toimi w:nä.
- En viitsinyt kantaa maccia esim. kahvilaan mukana näyttääkseni kuvia kavereille tai surffailakseni tai kirjoittaakseni juttuja tms.
- Se oli jo 2 vuotta vanha kone, saattaa prakata sekin koska vaan. Vaikka ne on kyllä pitkäkestoisia koneita.

No olihan se hieno laite, mutta menköön, tein yhden duunikaverin onnelliseksi, kun iskin sille koneen pöydälle. Se halus macin.
Ja tietenkin näyttö on huomattavasti pienempi, joku työstäminen on varmaan hankalampaa.

Mikään ei ole täydellistä.
Paitsi kitarasoolo, kun sen aika on tullut. Se vielä tulee.

Eka päivä.

Se on maanantai ja viikonloppu tuli sitten pelattua golfia aika teholla! Nyt on hyvä fiilis ja ajattelin kokeilla tingata tän viikon ilman yhtäkään bisseä. Ihan muuten vaan. Maistuis se, mutta ottaa kaaliin ajatus alkoholin pisarastakaan juuri nyt. Katsotaan sitten loppuviikosta, pitikö aikomus.

Eka päivä siis meneillään.

Pelko pois!

Uskomatonta, mutta tämän ikäinen kaveri pelkää ihastumista! Koska se sattuu. Ihastun niin helposti juuri niihin vääriin naisiin. Siis siinä mielessä vääriin, että ne ovat aina vaikeita tapauksia. Varattuja tai muuten tavoittamattomissa. Tai sitten viime kädessä sössin itse asian esim. niin, että en itse osaa tehdä asialle mitään kunnollista.
Tilanne on nyt tavallaan päällä. En saa mitään aikaan ihastuksen kanssa. Pidän lähtökohtia jo niin huonoina kannaltani. Ehdottaminenkin tuntuu jo mahdottomalta.

Ihastuminen

Mikähän siinä on, että aina ihastun mahdottomiin tapauksiin? Tällä kertaa naiseen, joka varmaankaan ei ota mua tosissaan. En edes tiedä, onko hän vapaa vai varattu. Varmaankin varattu, koska niin se yleensä on, parhaat on viety. Vaikea yrittää tähdätä siihen oikeaan hetkeen, kun edellinen suhde on päättynyt, seuraava ei vielä alkanut. Tämä daami on aivan liian kiinnostava, hänellä on varmasti jonoksi asti ottajia. En tosin olisi mitenkään innoissani ollenkaan, ellei hän olisi osoittanut jonkinlaista kiinnostusta minua kohtaan. Mutta niitä nyt ei voi ottaa kovin tosissaan, kiinnostuneita ja kokeilijoita ja sitä rataa on aika paljon ympärillä. Komea jätkä kun olen ;)

Come back Baby!

Jostain kummasta tuli pohjaton ikävä omaa tytärtäni. Tämä on kaukomailla monen kuukauden matkalla ja tulee toukokuun lopussa takaisin. Joku musiikki ja pieni väsymys sai ihan yllättäen pintaan syvän kaipauksen tunteen. Ei enää kuin kolmisen viikkoa ja sieltähän se tyttö tulee.

Helatorstai

Se on muuten helatorstai eikä helluntai nyt edessä huomenna. Eli jos joku on nyt hommannut itelleen heilan jo nyt ihan turhaan, niin sorry. Se pitää hommata vasta lauantaina 23.5. Siihen saakka eletään ihanaa poikamieselämää. Tai no, ihanaa ja ihanaa. ...
Edessä neljän päivän vapaat. Otin perjantain lomaa. Ei paha, ehtii pelata paljon golfia. Muita isompia suunnitelmia ei ole.

Heila helluntaiksi

Eikö se ole niin, että jos ei heilaa helluntaina, ei sitten koko kesänä? Ei ehkä olis ihme siis olla koko kesä ilman daamia, elliä, lyyliä. Nyt on lauantai ja näin ollen viikon kuluttua pitäisi olla pokattuna joku kiva. Voi että, tulikohan paineita? Enpä taida ottaa.
Tänään on edessä kohtalainen siivousurakka. Päätin, että kun golfia ei pääse pelaamaan sään takia, käytetään sitten tämä aamupäivä siivoomiseen. Sitä siis tässä teen juuri ;)

Turhaa ja typerää

Turhaa ja typerää, mutta me miehet uhotaan silti. Se on meille sisäänkirjoitettu ominaisuus. Tämä kävi taas selville, kun jouduin omituisen ryöpytyksen ja vihan kohteeksi. Ravintolan omistajaa otti päähän, kun luudasin hänen eteisessään turhan panttina ja hänpä päätti alkaa huutamaan minulle ns. nuppi punaisena tai sanoisinko sumusireenin lailla. Sillä lailla sitten tällä kertaa. Toivottavasti ukkoparalle tuli edes hyvä olo. Taitaa olla ravintola menossa kanttuvei, kun noin huonolla tuulella oli.
No ei kai asiaa paljon auta hänen busineksissaan, että on lakot ja kaikki päällä. Mutta ei varmaan paljon kuitenkaan asiaa auta, kun huutaa potentiaalisille asiakkaille.

No idiootteja on maailma pullollaan, ikävä vaan, että sattui kohdalle. Niitä sattuu, ääliöitä kohalle.

Selkäkipu

Kun itseään oikeen joka suuntaan vääntää ja venyttää, voi jotain hyvääkin joskus tapahtua. Jostain keksin alkaa venyttelemään yksinkertaisella haara-asennolla ala-selkää, nivusia ja jalkoja. Vähä vähältä syvemmälle. Ei edes kauaa kerrallaan, noin viiden syvän hengityksen verran, kuten joogassa olen oppinut. Ja oho! Se auttaa alaselän kipuihin. Monta yötä olen nukkunut kuin tukki! Sellainen on minulle erittäin harvinaista. Ja jotenkin ihan kuin se olisi vaikuttanut myös levottomien jalkojen oireisiin vähentäen niitä. Mutta se vaatii vielä pidempää seurantaa ja pohdiskelua.
Olin tänään myös naprapaatilla. Selässä on pieni kipupiste, joka on ilmeisesti jumiutuneiden nikamien seurausta. Mutta tätäkin tulosta jään odottelemaan. En usko ennen kuin koen.

Vappuheila!

Nyt on taas se aika ovella, että ihmetellään, mistä vappuheila. Viime vappuna se meni niin, että kysyin eräältä tutulta naiselta, että ootko mun vappuheila ja hän vastasi tuolta seisomalta, että oon. Se oli niin helppoa. Siinä sitten pidettiin vähän hauskaa kimpassa.

Vapussa on jokin hauska vapauttava viesti ihmisille. Saa olla rento, hauska ja nauttia elämästä. Hienoa jos edes kerran vuodessa on tällainen riemu. En tiedä, mistä se muissa kaupungeissa on, mutta tervetuloa Helsinkiin juhlimaan vappua!

Omalla kohdallani tämä vappu on tarkoitus ottaa rauhallisesti. Vappupäivän olen ajokunnossa, koska illalla on tärkeä meno. Silti, tervetuloa vappuheilat!

Jalat, damn niitä taas

Nyt ei auttanut Sedonium, vaikka yleensä auttaa. Tai siis useimmiten. Aikaisemmin jo raportoin, että olen löytänyt hyvän avun levottomiin jalkoihin. Apteekista saatava reseptivapaa yrttivalmiste Sedonium. Se oli ennen nimeltään Valeriana, muistaakseni. Eli siinä on valerian-yrttiä. Sitä on käytetty ammoisista ajoista rauhoittavana rohtona. Minulla se toimii RLS:ään. Jos ja kun yöllä tai illalla nukkumaan mennessä tulee ilmiöt, pari tabua veden kanssa ja useimmiten se auttaa n. 20 minuutin kuluttua. Mutta ei tosiaa aina.
Sanoivat apteekissa, että sen kanssa ei käy niin, että vaikutus heikkenee, jolloin joutuu ottamaan koko ajan vahvempia annoksia.

No joo, viime yönä heräsin myös selkäkipuihin. Tämä keski-iän kauhu kun tanssii parisalsaa innoissaan ja vielä pelaa golfia. Ennen astangajoogasinkin kovaa tahtia. Nämä kaikki ovat selälle kovaa kamaa. Ennen kaikkea golf. Mutta millä pirulla minut saisi lopettamaan moiset harrastukset? Ei millään. No astangajoogan olen jättänyt vähemmälle, teen sitä kotona omaan tahtiin ja aika valikoivasta joitan liikkeitä ja venytyksiä. Ihan pahimpia solmuja en tee. En osaisikaan enää.

Jääkiekkoa harrastanut kaverini neuvoi venyttämään jalkoja haara-asentoon mahdollisimman syvälle. Se kyllä auttoin rentouttavasti. Siltä osin nukuin makoisasti, kun RLS jossain vaiheessa helpotti. Kipu tuli vasta aamulla.

Että tälläinen kauhu tällä kertaa. Itselleni olen eniten pelottava. Salsan tytöt ainakin vielä hymyilee mulle. Tosin  mielestäni jotenkin huvittuneina.

Vapun varma säätieto

Huvittavaa, että nyt jo annetaan varma sääennuste vapuksi: Sataa mutta on lämmintä. Tämä on ihan yhtä varma ennuste, kuin mikä muu tahansa tässä vaiheessa, väitän. Tässä oma ennusteeni:

Vappuna valkolakkeja kaakosta, tyhjiä skumppapulloja, jos vähän alemmaksi vilkaisee. Taivaalta sataa ajoittain korkkeja vähän joka ilmansuunnasta, niihin liittyy ääni-ilmiö pox.
Varoitukset: pissaa on aika paljon ilmassa, myöhemmin vähän oksennustakin. Yleistä älämölöä, mutta hauskoissa merkeissä. Serpentiiniä ja vappuneni. Tööt.
Siitepölytiedotus: Aika moni haluais pölistä tai ainakin vappuheilan.
Aamulla särkee päätä, jos on liian vähän buranaa veressä.
Ei morkkista, onhan vappu.

Levottomista jaloista taas

Viime yö meni autuaan mukavasti. Ei levottomia jalkoja, ei käsiä. Mitähän tuli tehtyä eri lailla, kuin ennen? Ei kai mitään, mutta niin se vaan menee. Välillä on oireita, sitten taas ei. Eilen tosin kyllä rentouduin mukavasti. En käynyt salsassa, koska tunsin itseni rasittuneeksi, ruumis kaipasi lepoa. Menin sitten kaverini luo istuskelemaan ja juttelemaan kaikenlaista turhaa ja leppoisaa. Join pari bisseäkin. Nukuin jopa autuaat päikkärit. Sieltä toisen frendin kanssa vielä kaffelle Caruselliin ja sain vielä kyydin kotiin. Katsoin futismatsin ja söin jotain iltapalaa. Ei siis mitään erikoista, ellei sitten viinirypäpleet olleet jotain uutta ja satumaista.

Koskahan tulee kunnon tutkimus RLS:stä? Eikähän se mene niin, että heti kun lääketehtaat keksii siitä upean busineksen, kyllä lääkkeet kehitetään. Tai sitten joku keksii sen vahingossa. Niinkin se menee. Viagra kai keksittiin vahingossa. Tai se kehitettiin johonkin ihan muuhun tarpeeseen. Olisi kiinnostavaa tietää, miten havaittiin, että sehän toimii ... siihen. Kai joku sitä kokeili ja totesi, että herranen aika! Vaimo tänne ja heti!

Lahja takaisin

Voiko annetun lahjan vaatia takaisin? Minä sain eräältä tuttavalta lahjaksi hänen entisen miehensä golf-setin. Siinä oli mailat ja bägi. Pelasin niillä yhden kesän. Kuinka ollakaan, meni sitten tänä keväänä välit huonoiksi tämän tuttavan kanssa ja näinpä hän päätti vaatia lahjansa takaisin. No eihän näin tietenkään voi tehdä. Kyse on tämän ihimisen huonosta moraalikäsityksestä.

Olen kuullut tällaisia vastaavia tapauksia muutaman. Näissä kaikissa on kyse naisesta, joka sitten syystä tai toisesta on sitä mieltä, että on tähän oikeutettu. Siis kokevatko naiset, että antamalla lahjoja he levittäytyvät lonkeroinensa pitkin maailmaa, ja kun suhteet menee huonoiksi, on sitten pakko katkaista verkostot? Eli he ovat läsnä toisen ihmisen elämässä. Kamala ajatus itsenäisyyttä arvostavalle ihmiselle.

Onko tämä enemmän naisellinen piirre? Minusta tuntuu, että on.

Oikaiskaa, jos olen väärässä.

Ilmastolämpeneminen HAH HAH !

Tätä olen odottanut. Kun mun vaarivainaa jo joskus -60 -luvulla luennoi mulle saunanlauteilla, että kato poika, auringon säteily muuttuu ja aika ajoin tulee lämpimämpia ja kylmempiä kausia. Tulee jääkausia, tulee subtropiikkia. Mikään ei pysy paikallaan. Se on vaan sellasta. Sen takia olen suhtautunut hyvin kriittisesti tähän IPCC:n vouhottamiseen. Ja vielä kun tiedetään, että raha ratkaisee eli tutkijat saa voita leivän päälle sen varjolla, että joku simpukankuorentutkimus tehdään pohjautuen ilmastonlämpenemiseen. Siitä sitten seuraa lumipalloefekti eli kaikki tutkimukset viittaa samaan asiaan ja se alkaa näyttää pahalta. Koko juttu on suurta bullshittiä!

Nyt sitten tuli asiaan uusi valaiseva tutkimus. En ole sitä itse lukenut, mutta tässä on Turunsanomien artikkeli aiheesta:

"Kasvihuonekaasut selittävät vain 5–10 prosenttia maapallon lämpenemisestä
Turkulaistutkimus haastaa ilmastopaneelin ennusteet"
Turun Sanomat 14.4 2010 http://www.ts.fi/online/kotimaa/124484.html .

Eikö elämä nyt muutenkin ole riittävän velvoittavaa ja ahdistuksia on toisinaan muutenkin, ei tarvitse maailmanlaajuisesti enää ihmisparkaa kiusata?
Tulee jotenkin mieleen amerikkalaiset ö-luokan elokuvat, jossa peridentti pelastaa maailman lyömällä pahaa miestä turpaan niin, että silmalappu heiluu.

Rangella käväsin

Se on golf-kausi sitten alkanut. Eilen sunnuntaina olin rangella. Talvella kävin kaiketi kolme kertaa kuplassa lyömässä, mutta nyt pääsi jo Vuosaareen ihan ulkorangelle. Lyönti sujui paremmin, kuin oletin. Tänä vuonna pyrin yhä tasaisempaan ja rauhallisempaan svingiin. Suunta tuntui oikealta.
Mutta auta armias, että sellä oli yöllä kipeä! Asialle täytyy tehdä jotain,  hierottavaksi on mentävä. Tuttu hieroja on kuulemma hyvä, täytyypä harkita hänen palvelujaan.
Koskahan sitä pääsee oikeen kentälle? Arvatenkin vasta vapun jälkeen, ehkä vappuna. No se on ihan kohta.

Täytyy tehdä tästä kaudesta hyvä golf-kausi.

Ruokavinkkejä tulossa

Huomasin tossa tehdessäni sapuskaa, että olenkin ihan kelpo kokki! Näinpä päätin alkaa kertoa täällä aikaansaannoksistani sillä alueella.

Nam, tuli oikein nälkä, kun aloin asiaa pohtia. Myös ravintolakokemuksia voisi kertoilla. En tosin käy niin ahkerasti ravintoloissa, että siitä mitään isompaa sarjaa saa aikaan, mutta jos ja kun ...

Ja miten se onkin niin, että aina kun ravintolaan on menossa, ei vaan tiedä, missä se älyttömän hyvä ruoka ja mukava fiilis olisi?
Lista ravintoloista täällä Heksingissä olisi ihan kiinnostava. Hmm... ehkäpä.

Levottomat jalat tänään

No niin, nyt on taas kärsitty vaihtelevalla frekvenssillä levottomista jaloista. Viime yö meni rauhallisesti, mutta tulinkin kotiin vasta yöllä noin kahden maissa. Jostain syystä pienen "yöjuoksun" jälkeen ei ole useinkaan oireita. Siis esim. baarissa käymisen jne.
Edellisinä öinä oireita on ollut vaihtelevasti. Muutama yö sitten oli aika kovat kohtauset ja heräsin aamulla omituiseen aikaan, noin kuuden maissa. Heräämisen syy oli siis levottomat jalat. Mietin jonkin aikaa, alkaisinko päivin siitä vai yrittäisinkö vielä nukkua. Otin sitten pari Sedonium-pilleriä. Niiden vaikutusta jouduin odottelemeen tavallista pitempään ja tuskaa riitti. En päättänyt nousta, koska olin valvonut jonkin verran ja kaipasin unta. Nyt on pääsiäisaika ja haluan lepoa.

Eräänä toisenakin yönä oli vähän samaan suuntaan ongelmia, heräämistä ja ärsyttävää väsymystä. Pari pilleriä teki kyllä tehtävänsä, mutta niiden vaikutuksen odottelu on raskasta ja ärsyttävää. Siinä sitä tuskailee jalkojensa kanssa.

Ensi viikolla tilaan akupunktio-käynnin. Saa kiinalainen mukava tohtori pistellä piikkejänsä parhaansa mukaan. Käynti maksaa 50 euroa ja on hintansa väärtti. Suosittelen.
Raportoin kyllä, miten käynti on vaikuttanut.

Voi mopo!

Mikähän siinä on, että joskus vaan arastelee tilanteita? Kun ei pitäisi  mitään pelättävää olla, sitä vaan tilanteessa luikertelee nurkissa, kuin ujo piimä tolpan takana.

Piti niin mennä salsaamaan klubille, salsafestareiden päätösbileisiin. Oli tansskengät ja kaikki. No meninhän klubille ja olin ja kuuntelin ja katselin. Mutta ihan lavalle saakka en sitten uskaltautunut. Lava oli täynnä niin hyviä tanssijoita, että siihen sekaan en vaan kehdannutkaan mennä. Pupu pöksyyn, myönnän rehellisesti. Jotekin vaan ei tullut sellaista fiilistä, että tuonne nyt sitten. Paikalla oli tanssikoulun tyttöjä ja osaltaan heidän suhtautumisensa vaikutti kyllä omaan fiilikseen. Jotenkin vähän tuli vieras olo, kynnys nousi. En tuntenut itseäni kovin sosiaaliseksi ja kuuluvani siihen porukkaan. Koko juttu oli kyllä ihan omaa syytä, koko päivän oli ollut pönttö olo ja klubi ei mitenkään houkutellut ajatuksena. Menin sitten käymään, kun lippu oli tullut ostettua etukäteen.
Kokemus tuokin. Tuli vilkaistua klubien yleisfiiis ja miten siellä tanssitaan. Mitään sääntöähän ei sinänsä ole. Jokainen tanssii just niin kuin tykkää ja miltä tuntuu. Tärkeintähän olisi hauskanpito ja ilakointi tanssin kautta. Mutta kun se tuommoisessa hommassa menee tietenkin suorituksen puolelle, kun nyt ollaan käyty tunneilla, ja kun paikalla on aina tietenkin porukkaa, joka osaa sitten niin taitavasti ja näyttää niin hyvältä. Mene siihen sitten nautiskelemaan ja rentoutumaan. Varsinkin kun et välttämättä edes tunnista musiikista sen eri tyylejä. Niissäkin on tietenkin eroja.

Lähdin bileistä ennen puoltayötä, vaihdoin buutsit jalkaan ja hyppäsin autoon. Matkalla soitin kaverille, joka nuokkui kotonaan eikä ollut yhtään sen oloinen, että haluaisi seuraa. Ajoin kotia kohden vähän harmistuneena siitä, että ilta jäi jotenkin kesken. En ollut vielä valmis ollenkaan menemään kotiin. Sitten muistin, että eräällä ystävällä on synttärit ja ovat porukalla niitä juhlimassa. Soitin ja tavoitin porukan ravintola Veeruskasta. Sinne siis. Auto parkkiin ja pari lasia viiniä. Kavereiden kanssa tuli hyvä olo, sain höpöteltyä ja kaipaamaani porukkahenkeä.
Tänään on pääsiäsen viimeinen päivä, maanantai. Oli ihan sopiva lopetus näille pyhille. Huomenna töihin, se on taas toinen juttu se.

Opiskelu työn ohessa

Lukasin tossa itteni eMBA:ksi. Ei mennyt kuin parikymmentä vuotta! Aloitin joskus, kun lapsia syntyi perheeseen ja kaikki oli muutenkin aikamoista tsemppaamista. Jaksoin sitä paahtaa aikani ja sitten tulikin jo kaikenlaista haittaa matkan varrella ja opiskelu jäi, ei vaan jaksanut. Tuli avioeeroa, tuli 90-luvun lamaa, raskasta yrittäjyyttä, burn outia ja ties mitä. Motivaatio ja jaksaminen oli tipo tiessään. Teknillisen Korkeakoulun MBA-koulusta otettiin vuosittan ystävällisesti yhteyttä ja yritettiin motivoida opiskeluun. Joskus vähän motivoiduinkin mutta aina aloitukset jäi yritykseksi.

Keskenjäänyt opiskelu harmitti ja piinasi aina ja lähes koko ajan. Huono omatunto, teki lähes mitä vaan. Siitä taisi tulla pysyvä olotila. Sääntö, oikeen kunnon lutherilaisesti epäkiitollinen ja vähän syntinen olo.

Viime vuoden alussa otettiin taas yhteyttä ja kerrottiin, että kun tulee tämä uusi Aalto yliopisto, niin vanhat pierut joutuu pois seuraavassa vuodenvaihteessa. Niinpä niin. Sain siis vuoden aikaa selvittää koko homma loppuun. Motivaatio kasvoi hurjasti. Olinhan taas pitkän freelance-ajanjakson jälkeen taas työelämässä nipottamassa ja siellä jos missä sellainen koulutus tekee terää. No aloin sitten paahtaa ja sainkin aikaiseksi tekemättä jääneitä harjoitustöitä. Mutta voi tauti, millainen urakka! Työn ohella kaikki sellainen tuntuu niin raskaalta. Kaikki vapaa-aika pitää ohjata siihen ja vain siihen. No tietenkin on pakko ottaa myös vapaata välillä ja lintsata kunnolla.

Jos joku nyt aikoo aloittaa opiskelun, voin antaa pari vinkkiä: 1. Älä aloita. 2. Jos kuitenkin aloitat, .. onnea.
Mitä hyötyä tästä opiskelusta minulle on ollut:

• Ymmärrys ja tieto on lisääntynyt, mikä on noin yleisellä tasolla ihan jees.
• CV näyttää komeemmalta.
• Voin hakea sellaisia duuneja, joissa vaaditaan jotain opintoja.
• Itsetunto parani, mikä ei tee pahaa sekään.
• Vapaa-aika tuntuu mahtavalta.

Ehkä jotain muutakin keksin, nyt ei tule mieleen. Kertokaa, jos keksitte.

Ilmasto hörhöilee

Kuka jaksaa tätä ilmastohörhöilyä enää tosissaan ottaa? Ihan sekaisin menee pieni ihminen. Yhdet tutkijat sitä, toiset tätä.
Onko niin, että sellaiset kuin minä, jotka eivät usko ihmisen juurikaan vaikuttavan ilmaston lämpenemiseen, ovat vaan pelkureita ja vastuuntunnottomia, kun eivät halua ottaa osaa ilmastotalkoisiin? Vai onko se niin, että me emme halua mennä massan  mukana ja ottaa osaa epäuskottavaan hössötykseen?
Vaarivainaani sanoi jo kauan kauan sitten, että auringon säteily vaihtelee ja aiheuttaa kaikenlaista ilmastomuutosta. On ollut kylmiä ja lämpimiä kausia pitkin historiaa. Jokunen viikko sitten Hesarissa oli artikkeli, jossa kerrottiin Pinqualuitin kairasarjasta, jossa esitettiin ilmaston muutosten sarja. Tämä minusta kertoo asiasta aika paljon, ihmettelen vaan, mihin keskustelu tästä on jäänyt?

Vaikeaa on kyllä saada selkeää kokonaiskuvaa asiasta. Asiantuntijat ovat eri mieltä. Kehen tässä uskoa enää? Tullaan jo siihen kysymykseen, kuka on se, joka valitsee asiantuntijat?
Hyvä, että tällainen keskuselu on vireillä. Ylipäänsä on kiinnostavaa huomata, että ihmiskunta joutuu miettimään, kuka on uskottava, kuka ei. Ja millä perusteella ja vaikuttimilla asioita julkistetaan totuutena. Jossain on vaikutteena raha, jossain vaikkapa aate tai uskonto. Varmaan jotain henkilökohtaisen edun tavoittelu ohjaa ns. asiantuntijaa.
Raha on aika voimakas vaikuttaja. Jos annetaan varoja ilmastomuutoksen tutkimiseen isot määrät vuodesta toiseen, on selvä, että siihen teemaan syntyy paljon tuloksia. Niitä kun sitten julkistetaan oikeen urakalla, saadaan asia näyttämään siltä, mitä se nyt on.

Energiakeskustelu on samanlainen ja samaan koriinhan se menee ilmastokeskustelun kanssa. Nämä tuulivoiman ja vaihtoehtoisten energian toitottajat ärsyttää. Olikohan se Vihreät, jotka julistaa niiden puolesta sillä perustelulla, että ne synnyttävät lisää työpaikkoja. No nythän on niin, että energiaa yritetään yleensä tuottaa mahdollisimman pienellä työmäärällä, että se olisi järkevää. Periaatteessa yhteiskunnan työ pitäisi suunnata johonkin tuottavaan eikä perusteiden ylläpitoon. Tätä voisin verrata pieneen alkuasukaskylään. Ei mitään järkeä, että heimopäällikkö mietii porukalle tekemistä ja keksii, että mahdollisimman paljon työtä talojen lämmittämiseen. Kuka silloin metsästää ja kalastaa?

Kolesteroliarvot

"Jaha. Tätäkö tää on, keski-ikäisyys?" mietin, kun lääkäri sanoi, että kolesteroliarvoista pitäis puhua. Ne eivät ole korkeat, mutta koholla. Että olis hyvä ottaa huomioon. Piti sitten mennä käymään uudestaan ja keskustella. En mennyt. Ajattelin, että jos siellä on viisari vähän värähtänyt johonkin suuntaan, niin eipä se nyt ihme ole, eihän se stabiili arvo voi olla. Mutta tietenkin se pisti miettimään.
Tuntuu vähän siltä, että mun elintavoilla ei voi olla mitään kovin suurta vaikutusta arvojen kohoamiseen. Syön mielestäni aika terveellisesti ja elintavat on muutenkin kohtuulliset. Ei tästä enää voi kovin paljoa muuttaa. Sitten menisi jo kidutukseksi.
Olisi mielenkiintoista alkaa pitää kirjaa syömisestään ja katsoa sitä rehellisesti. Jokainen pala ja kulaus ylös pieneen vihkoon. En vaan tiedä, jaksaisinko raapia sitä kasaan koko ajan. Voin yrittää.
Kuulin sellaisen jutun, että joku henkilökohtainen valmentaja olisi käskenyt laihduttajaa kirjaamaan ylös kaiken mitä syö. Tämä oli sen verran kova juttu, että kun viikon kirjasi ylös, sen jälkeen ymmärsi, mistä on kysymys.

Onkohan se niin, että suomalainen mies ei paljoa terveysasioista välitä eikä mene ajossa lääkäriin? Ei se varmaan ole vain suomalainen ilmiö vaan jotakuinkin normaali. Saattaa olla, että joku kansa on tässä suhteessa toiseen suuntaan kovinkin erilainen. Ehkä joku elitistinen maa, Ruotsi tai Sveitsi. Sen tiedän, ettei Saksa. Siellä vedetään lihaa, rasvaa ja kaljaa aika tukevasti. Niinpä vanhat työkaverit Saksassa on kokeneet kuka mitäkin sydäreitä.

Mitä voisin muuttaa omissa elintavoissani? En syö lihaa. Kanaa ja kalaa syön. En käytä maitotuotteita lukuunottamatta juustoa. En syö lähes ollenkaan pullaa ja sen sellaisia. Leipää syön. Sokeria ja suolaa menee sapuskan yhteydessä ja jälkiruokatyyppisesti. Suklaa maistuu kohtuullisesti. Alkoholin kulutus on kohtuullista ainakin omasta mielestäni. Siinä kohtaa voisin jättää päivittäisen keppanan pois. Sitä menee tölkki tai jopa pari illan ratoksi. Viikonloppuna viinit pitää litkiä, että pääsee tunnelmaan.
En ole viime aikoina paljonkaan jaksanut käydä baareissa. Ne paikat tuntuu aina vaan enemmän ja enemmän vastenmielisiltä. Henkilökohtaiseen baarikulttuuriini vaikuttaa oleellisesti tanssiharrastus, tämä parisalsa. Kun käyn siellä niin ahkerasti, en jaksa millään enää viikonloppunakaan käydä baareissa. Käyn nimittäin lauantaina ja sunnuntainakin salsatunneilla.

Niin eli mitä tästä nyt sitten jättäisi pois tai muuttaisi? Se bisse ehkä? Se on kyllä toisen jutun aihe. Enemmän voisin syödä kasviksia, sen olen huomannut. Salaatteja syön kyllä, mutta pitäsi keitellä ja muhitella kaikenlaisia ja kaikenvärisiä vihanneksia. Se myönnettäköön.
Ja pahana tapana on myös mössöttää iltaisin. Se on niin mukavaa. Ruoka on hyvää, ylläri ylläri.

Summataanpas tämä.
Enemmän vihanneksia, vähemmän iltasyömistä, bisset pois arki-illoista. Ehkä sillä voisi mennä.
Lupaan pitää jonkin aikaa muistikirjaa. Mikä on jonkin aikaa, sitä en lupaa.
Tietinkin olisi viisasta mennä sitten uudelleen tsekkaamaan kolesteroliarvot, kun on pitänyt pari kuukautta uutta elämisenmallia yllä. En vaan mene. Ei siis saada aikaan tieteellistä näyttöä tästäkään.

Tanssitytöt

Salsaharrastus se vaan jaksaa hyvin. Käyn monella tunnilla viikossa edelleen ja tietysti opin koko ajan kovaa vauhtia. Nyt on takana pari kuukautta ahkeraa treeniä. Vielä en ole siinä tilanteessa, että uskaltaisin mennä klubeille tanssittamaa tyttösiä. Mutta lähellä se on. Tavoitteena on, että ytimeen tallentuu sopivasti liikkeitä ja sarjoja siten, että tiedän aina, mitä seuraavaksi on kiva tehdä. Sitähän tanssi on. Naisille se on paljon helpompaa. Kun osaavat perusajatuksen ja rytmin, niin hyvä viejä pystyy tekemään tanssista parisalsan näköistä.
Tytöt on kovin erilaisia. Tunneilla kun vaihdetaan paria koko ajan, pääsee jokaista tunnin tyttöä pyörittämään monta kertaa ja erot huomaa. Toisilla on hyvin jäykät kädet, jolloin vieminen on vaikeaa. Toiset osaa olla mukana ja seurata miehen käsien antamaa viestiä. Tietenkin miehet on varmasti naisten mielestä todella erilaisia. Ei me noilla kursseilla vielä osata. Itseä ottaa paljon päähän, kun ei osaa jossain pyöräytyksessä antaa niin selkeitä merkkejä, että tytöt aina tietäisi, mihin mennä seuraavaksi. No, siksi siellä ollaan, että opitaan.
Jotenkin se on kuitenkin jännä, että monien naisten on niin vaikea ymmärtää, mitä se salsa oikeen on. Mies vie päättäväisesti ja nainen seuraa mukana ylpeänä. Ehkä se tässä onkin. Miten totella ylpeytensä säilyttäen. Mutta kun sellaisen naisen kanssa tanssii, wau sitä fiilistä. Siinä on erilaisuuden tasapaino. Se on jing ja jang.
Olen yrittänyt pitää torstain ja perjantain vapaata salsasta, keho tarvitsee lepoa. Salsa on fyysisesti aika vaativaa niinkuin tanssi yleensäkin. Mutta tänään houkuttaa kuitenkin parisalsatunti. Pitäisiköhän mennä? Kamat mukaan töihin. Varmuuden vuoksi.

Kilpatanssijaksi?

Sain kiinnostavan ehdotuksen alkaa kilpatanssijaksi! Eräs tuttu nainen otti yhteyttä ja kertoi, että hänen parinsa lopetti ja nyt on uusi haussa. Jännää sinänsä, että tämä daami on todella hyvä siinä lajissa ja tanssinut pari vuotta mutta joutuu nyt aloittamaan tavallaan alusta, jos ottaa parikseen tällaisen tuoreen tapauksen, joka aloittaisi alusta.
En ole aivan vakuuttunut, alkaisinko tähän hommaan. Se on nimittäin tosiaankin nimensä mukaan kilpailulaji ja tietenkin vaatii aika paljon treenaamista. Ajankäyttö ei minua huolestuta tässä asiassa, koska nytkin käytän aikaa todella paljon salsaan. Kuitenkin näissä kahdessa asiassa on vihna ero. Salsaa tanssin itsenäisesti, menen milloin minulle sopii ja tanssin kenen kanssa milloinkin. Kilpatanssissa sitoutuisin pariin ja se on ihan toinen juttu. Olenkin kääntymässä siihen suuntaan, että en tuota lajia ala harrastamaan sittenkään. On kaikkea muutakin niin paljon. Bändi, golf, ym. rällästäminen. Jos aloittaisin kilpatanssin, joutuisin jättämään salsan pois lähes kokonaan. Kaikkea ei ehdi ja se kuulemma hajoittaisikin liikaa, molemmat vaativat oman keskittymisensä.

Tällä luonteella on vaan vaikea kieltäytyä tarjotuista mahdollisuuksista. Mietityttää lisäksi se, että kauanko salsa jaksaa antaa minulle sen, mitä se on tähän asti antanut? Tuleeko jossain kohtaa ajatus, että voisihan sitä tanssia vähän vakavamminkin. Mutta jos sellainen ajatus tulee, on mahdollisuus aloittaa tanssi koska vaan. Miehenä on se etulyöntiasema, että paria vailla olevia naisia on jonossa koko ajan sata ja miehiä ei lähes ollenkaan. Joten jos sellainen hetki tulee, niin siitä vaan.

Levottomat jalat

Minua on vaivannut nuoresta miehestä saakka levottomat jalat -oireyhtymä, RLS, Restless Legs Syndrome. Jos joku ihmettelee, mikä se on, niin siis sitä, että jalkoihin tulee pakottava tarve liikkutella niitä. Se ei ole kipua, ei kuumotusta, ei särkyä. Se on vaan pakottava ja hyvin epämiellyttävä levottomuus jaloissa. Joskus myös käsissä. Siihen ei ole olemassa varsinaista lääkettä tai hyväksi havaittua tai yleisesti tunnustettua apua. Syytäkään ei kai tiedetä ihan varmasti. Ilmeisesti jotain välittäjäaineisiin liittyvää aivotyöskeltelyssä.

Minä olen yrittänyt löytää siihen apua siitä sun tästä. Ongelma vaivaa aika usein, yleensä joka yö. Nyt olen saanut jonkinlaista apua akupunktiosta. Satuin lukemaan jostain nettifoorumista, että asiaa oli tutkittu koeryhmän kanssa. Muistaakseni noin 30 henkilöä otettiin ja heitä hoidettiin akupunktiolla. Se toi apua kaikille mutta osa joutui käymään jatkohoidoissa, kun oireet palasivat.
Minulle on käynyt juuri noin. Oireet jatkuivat muutaman vuoden lähes sietämättömällä tasolla. Joka ilta alkoi oireet ja nukkuminen oli sitä myöten mahdottomuus. Kokeilin matkan varrella vuosien saatossa ties mitä keinoja. Joogaa, venyttelyä, urheilua, avantoa, jopa jotain lääkkeitä. Avanto jotenkin auttoi asiaa, mutta ei kovin hyvin. Varsinkin kun illalla avantoon meneminen on aika ponnistus. Ja kesällä muutenkin mahdotonta.
Lääkäri määräsi minulle samaa lääkettä, mitä käytetään parkinsonin tautiin. Se taisi jotenkin auttaa, mutta on muuten aika hirveä mömmö. Sen huono puoli on se, että sen vaikutus huononee ja sitten täytyy lisätä annostusta. Lopuksi se on tapissaan ja sitten ei auta enää mikään. Kokeilin sitä kerran ja se tuotti niin huonoa oloa muuten, että se siitä.
Yllättävän avun löysin reseptivapaasta yrttilääkkeestä, joka on nykyään nimeltään Sedonium, ennen se oli nimeltäään Valeriaana, joka on siis joku kasvi. Se on jo kauan käytetty rohto rauhoittumiseen. Kun oireet tulevat, otan kaksi pilleriä ja n 20-30 minuutin kuluttua oireet lakkaavat. Näin siis useimmiten. Ihan aina se ei tehoa. Ota tästä nyt sitten selvää.

Viime syksynä menin akupunktiohoitoon kiinalaiselle aku-lääkärille. Kävin siellä viisi kertaa. Oireet olivat todella pahat silloin, joka ikinen yö oli tuskaa. Kolmen käyntikerran jälkeen tilanne oli jotakuinkin sama edelleen, mutta sinnikkäästi vaan kävin. Neljännen kerran jälkeen huomasin jotain pientä eroa, jopa joku oireeton yö oli välissä. Viidennen kerran jälkeen lääkäri sanoi, että noniin, nyt sen pitäisi olla kunnossa. Ihmettelin hiljaa itsekseni, mistä hän sen voisi tietää, mutta oikeassa oli. Oireet vaan hävisivät ja nukuin onnellisia öitä sen jälkeen. No oletinkin, että minun tapauksessani oireet palaisivat, koska olin ollut niin sitkeä tapaus. Ja kas tuossa n. kuukausi sitten jotain alkoi taas tapahtua, oireet palasivat. Kävin sitten uudestaan akupunktiossa ja pientä muutosta parempaan oli. Nyt tilanne on se, että joinakin öinä on oireita. Tarkkailen nyt tilannetta ja menen taas hoitoon, jos on tarvetta. Viime yö ja edellinen taisi mennä oireitta.

Suosittelen siis akupunktiota, se maksaa 50 € /kerta siellä, missä minä käyn. On sen väärtti sijoitus hyvään elämään.

DAGEN EFTER

Perskutarallaa, olin eilen kaverin kanssa jauhamassa jargonia baarissä töiden jälkeen ja parit viinilasit siinä kumottiin. Se ovvaannii, että tällä iällä seuraava päivä on... hitaanlainen. Ainakin aamusta. Asiaa pahentaa tää tanssiharrastus eli liikunta. Aina kun on liikuntakausi aktiivinen, viinikestävyys huononee. Mikä on hyvä asia, kun sen ottaa huomioon, vähentää viinin litkimistä eikä se koskaan ole huono suuntaus.
On tullut joskus mietittyä, olisiko minusta absolutistiksi, lopettaisin alkoholin käytön kokonaan? En usko. Ja miksi toisaalta pitäisikään, kun käyttö on kohtuullisella tasolla? Kokonaan lopettaminen tulisi tapahtua jotenkin itsestään selvyytenä. Että niin vaan kävisi ilman suurempaa ponnistelua.

Viinan juonti on mielenkiintoinen keskustelunaihe aina. Välillä väitetään, että viina on terveellistä sopivana päiväannoksena, sitten taas kuulee, että pienikin määrä on vahingollista. En tiedä, miten asiaan suhtautuisin. Toisaalta alkoholi on kai vieras ja aika vahva kemikaali ihmiselle, mutta sen aiheuttamaa hyvänolon tunnetta ei myöskään voi vähätellä, sekin kaiketi lisää ihmisen terveyttä.

Mikähän on oma käyttömäärä? Joskus päivittäistä, olutta tölkki tai jopa pari, joskus viiniä lasi, pari. Sitten taas kausia, että ei päivittäin pisaraakaan. Ehkä tärkeintä on, että asia ei minua vaivaa.
Kesällä, kun golf on aktiivisesti ohjelmassa, viinaa ei vaan pysty juomaan. Moni lajia harrastamaton ei tajua, miten fyysisesti vaativa laji se oikeasti onkaan. Varmaan, koska se näyttää niin helpolta, kun sitä tekee ammattilaiset. Minä olen ainakin melko loppu 18-reikäisen kierroksen jälkeen. Palautuminen kestää pari päivää ja kunnon venyttely on paikallaan.

Ennen oli tapana istua kierroksen jälkeen klubilla ja ottaa yksi huurteinen. Ajatus on houkutteleva kuumana kesäpäivänä. Nyt olen siirtynyt raikkaaseen kivennäisveteen. voin kertoa, että se maistuu vielä paremmalta. Siitä ei väsy, onhan edessä vielä kotimatka autolla.

Yksi selkeä syy kännäämisen vähentämiseen on krapula. Ensinnäkin se on niin vastenmielinen olotila, että sen pelossa jätän kunnon kännit ottamatta. Toiseksi tieto siitä, että sen jälkeen on parikin päivää ihan harakoilla, pistää miettimään. On niin paljon tekemistä, että on sääli olla huonossa hapessa ja jättää esim. golf tai tanssi tai muu mukava asia.
Eipä siinä, ettei tule nipottajan mielikuvaa minusta, kyllä sitten kaverin kanssa mökillä toisinaan menee tervetuliais gin_and_tonic, viinit savukalan kanssa, bisset saunassa ja vielä konjakit illan piristykseksi. Ja aamulla ihmetellään, oliko se viisasta sittenkään?
Ja taatusti, jos viikonloppuna mennään porukalla tanssimaan Kalleen pöydillä, ei se ihan viatonta ole sekään. Krapulakin on hauskempi viettää kavereiden kanssa seuraavana päivänä kahvilassa. Tämä kaikki on vaan kummasti vähentynyt.
Keski-ikäinen ei vaan jaksa. Siinä se näkyy. Tunnustan.

LÄÄKIKSEN SPEKSI

Kävin sitten katsomassa Lääkiksen Speksin. Jos et tiedä, mikä se on, älä ole moksiskaan, ei kuulu joka kansalaisen yleissivistykseen.
Speksi on opiskelijoiden tekemä teatteriproduktio. Erikoista siinä on, että yleisö voi ottaa osaa esitykseen huutamalla väliin "omstart", jolloin näyttelijä tekee uudelleen juuri tekemänsä asian mutta vähän erilailla. Tarkoituksena kaiketi on vähän liioitella edellistä asiaa tai lisätä siihen jotain. Hauskaa useimmiten. Riippuu tietenkin tilanteesta, näyttelijästä ja yleisöstä.

Mitäpä tästä speksistä voi sanoa? No, se on tietenkin opiskelijoiden esittämä, eikä ammattinäyttelijöiden. Siitä seuraa pari asiaa. Ensinnäkin tietty amatöörimäisyys, mikä paistaa läpi, mutta myös tietty innostuneisuus, mikä tuo asiaan raikkautta, intoa, uuden kohtaamisen herkkyyttä, ennakkoluulottomuutta.

Esitys oli selkeästi aivan liian pitkä. Se on amatöörin ongelma. Niinhän sitä sanotaan, että ammattilaista ei saa helposti lavalle ja amatööriä ei sieltä pois. 25 % lyhentäminen olisi kohdallaan. Muutamia kohtauksia ja juonenkehittelyä voisi jättää pois. Jotain oli jopa, mitä en ymmärtänyt lähes ollenkaan, että miten se liittyi koko asiaan. Repliikkejä lyhyemmiksi.
Näyttelijätyö vaihteli paljonkin. Oli positiivisia yllätyksiä, hyvää hallintaa, kiireettömyyttä, tilanteen haltuun ottoa, läsnäoloa, sasnoman suuntaamista. Hyvä. Sitten oli toisesta laidasta sähläämistä, huonoa replikointia, ylinäyttelemistä.
Näyttelijätyöstä kuitenkin hyvä arvosana suhteutettuna siihen, että kyse oli opiskelijoista.
Laulut, tanssit ja orkesteri oli hyvää tasoa. Vaikkakin totesin, että viime vuotisessa speksissä oli tanssiosuus vahvempi. Siltä tämänvuotinen ihastutti.

Tämän tapainen esitys on aina jossain määrin sisäpiirin juttu. Siitä nauttii eniten omaiset, kaverit ja muut opiskelijat, jotka ehkä toteuttavat omaa speksiään tai vastaavaa omissa kouluissaan. Siksi ehkä en kokenut tätä niin suurena asiana kohdallani. Iso plussa minulta lähtee kuitenkin Lääkiksen Speksille kokonaisuudesta, aikaansaannoksesta, tuotannosta. Opiskelijat suunnittelevat ja toteuttavat esityksen ja kiertueen todella rautaisesti. Projekti pidetään hanskassa ja tuutataan ulos ja kaikki sujuu orkesterin viimeistä nuottia myöten kuin rasvattu. Ja kaikki tämä tiukan ja vaativan opiskelun ohessa.

En ole kuitenkaan varma, että ensi vuonna olen niin innoissani uutta Speksiä näkemään. Tai katsotaan, miten markkinointi onnistuu sitten. Tällä kertaa onnistui hyvin. Olinhan minä siellä ja sali muutenkin loppuun myyty.

SUNNUNTAI JA VALTAKUNNSSA KAIKKI HYVIN

Vai onko? Olin illan kotona ja katselin telkkua. Missä vika, että en mennyt kaupungin humuun ja ihailemaan kaunottaria siinä toivossa, että joku sieltä olisi löytynyt sulostuttamaan elämääni? Sehän kuulemma on keski-ikäisyyden merkki, että menee mieluummin kotiin. Toinen varma  merkki on, että toteaa sen olevan varmaankin ihan totta.

Mutta missä on se joku? Pakko tunnustaa, että tällä hetkellä ei ole kunnolla edes kohdetta, ihastusta. Tai onhan niitä etäisiä ihastuksia, mutta ei ketään, jonka kanssa olisin päässyt sen pidemmälle, edes juttelemaan.
Vaikeeta vaikeeta. Näitä kaikenlaisia tapauksia matkan varrelta on, mutta kukaan niistä ei ole sittenkään se oikea. Tai aina jotain ongelmaa ilmenee. Jos jonkun kanssa yrittää jotain saada aikaan, aika nopeasti ilmenee kuitenkin jotain, mikä on niin pielessä, että se tyrmää koko jutun. Se on sääli, mutta itselleen on pakko olla rehellinen ja totuudelle uskollinen.
No niin kuin tämä "M". Kiva tyyppi monella tavalla, ulkoisesti kiinnostava, sinkku, sopivan ikäinen jne. Mutta en voi sille mitään, että kun nainen ottaa viinaa niin, että sunnuntaina ei krapulaltaan jaksa edes kahville lähteä se vaan tökkii. Jotenkin sellainen tappaa kiinnostuksen ja rankasti. Minun ajattelumallini mukaan ihmistä ei kovin helposti voi toisenlaiseksi muuttaa varsinkaan tässä kysymyksessä, dokaamisessa.

No onko niin, että olen tässä jutussa liian ankara muille tai jopa itselleni? Sitähän voi pohtia. Minulle esim. sunnuntaiaamut ovat mukavia hetkiä. Krapulassa herääminen on iso pettymys, kun sellaista tapahtuu. Päivä on pilalla, ehkä seuraavakin. Nykyään on niin paljon kaikenlaista tekemistä, että haluan olla kunnossa ja tehdä asioita, joihin täytyy olla hyvässä fyysisessä kunnossa. Kohta lähden salsa-tunnille. Sitten ehkä vielä kuplahalliin golfia treenaamaan. Siinä jo kaksi hyvää syytä.
No toisaalta, voisihan sitä herät itse hyvässä hapessa ja antaa toisen röhnöttää krapulassaan tuolla sängyn pohjalla. Mikä ettei ja näin voi käydä. On toki käynytkin silloin tällöin satunnaisesti. Mutta se vaan vaatii taakse kostean baari-illan riehumisineen, räyhäämisineen. On se kai myönnettävä sellaisen olevan vähän niin kuin ohi tai vähemmällä ainakin.

Tätähän voisi spekuloida maaiman tappiin, koko asia on itselle periaatteessa hyvin selkeä, mutta vaikea selittää.
Ehkä se pitää ottaa case by case.
Tänäänpä on taas parisalsatunti, joten siellä sitä näkee neitosia. Olen vähän kuitenkin sillä kannalla, että sieltä en ala daamia itselleni katsomaan, menee helposti jopa pilalle koko hieno harrastus, jos sekaan tulee draamaa.
Joku muu on toista mieltä, kaverini varmasti uhopäissään eivät ymmärrä, olkoot ymmärtämättä.

TEEMOJA

Alkuinnostuksen hurmassa laitoin ylös aiheita, mistä tänne kirjoittelisin. Teemoja tuli aika paljon:

aamut
autolla-ajamisen nautinto
baarireissut
e-hässäkät, digi-everything
F1, mitä siinä on, miksi kiinnostaa
golf, palautuminen
harrastukset
ikä/jaksaminen, rytminäiriöt, aku
ilmastonlämpeneminen
isännöitsijä kaverini
jaksaminen töissä
juoma,viinit
koti
krapula
levottomat jalat
loma
ruoka, kala,
salsa
siivous
suomi24 ja muut deittipalvelut
surffaus
teatteriarvostelut
televisio-ohjelmat
uusi pomo

Näistä kun lähden poimimaan ja selvittämään ajatuksiani ja kokemuksiani, eiköhän sitä siinä olekin kerrakseen.

Ikävä vaan, että näiden blogien ominaisuus taitaa olla se, että ensin lähdetään innoisaan ja luvataan kirjoittaa ja ottaa valokuvia ja ties mitä. Sitten into lopahtaa ja kas, päivysten väli on yllärin pitkä.
Mutta kuka määrää, miten tätä täytyy tehdä? Vaikka sitten kerran vuodessa, oma on blogini.
Pari teatteriarvostelua pyrii päässä jo nyt, viikko sitten nähtyjä teoksia Tampereella. Katsotaan, tuleeko raavittua paperilla. Eli ruudulle. Luvata voin.

2010 UUTEEN NOUSUUN

Tämä blogi tuli perustettua vuosia sitten. Poistin vanhat jorinat ja sain inspiration alkaa tarinoimaan nyt uudelleen.

On siis helmikuu. Jostain omituisesta syystä pidän nykyään talvesta ja lumesta. Kylmästäkin jossain määrin. Onko se vaan sitä, että olen oppinut elämään tätä hetkeä vai vaikuttaako asiaan monta vuotta harrastamani avantouinti?
Kerron, kun tiedän. Ja jos en tiedä, kerron silti.

Kävinpä ajamassa mikroautoakin. No kun työantaja päätti pitää meille "tiimipäivän" eli jotain yhteistä kivaa tekemistä. Joo kivaa se olikinj. Tulee vaan mieleen, että miten niin yhteinen tekeminen on välttämättä oltava jotain kilpailemista? Entä jos se olisikin joskus vaan nauttimista, oleilua, jotain leppoisaa? Vai onko joku jarisarasvuon paskiainen päättänyt, että firma veltostuu, jos ollaan vaan lällällää?
No enpä valita, tulin kisassa kolmanneksi ;) Tämä siis pienenä sarkasmina egoismista noin yleensä. Mutta totuus on se, että olen sellainen tyyppi, joka haluaa pärjätä erityisesti vauhtilajeissa. Se on jotenkin niin miestä, että autoilussa pitää olla hyvä. On se naistakin, mutta eiköhän se autoilu ja sen semmoiset lajit jostain syystä ole enemmän miehistä tekemistä. Ei siinä, ettei naiset nauttisi autolla huristelemisesta yhtä lailla, mutta kilpaileminen ja kaarteessa kovaa ajaminen on enemmän miesten juttu. Ja tervetuloa vaan tasa-arvokääkät kommentoimaan. Huomautan vaan, että tasa-arvoa ei ole se, että väittää miestä ja naista samanlaisiksi. Sille, joka niin väittää, tahdon kohdistaa kysymyksen: ette kai te naiset vaan halua olla sellaisia, kuin me miehet? Me miehet ei ainakaan haluta olla sellaisia, kuin te naiset. No ei me aina haluta olla sellasiakaan, kuin me miehet itse ollaan.

Blogiin kirjoittamisen tarkoituksena on minulla vähän niin kuin avautuminen. Tavoitteena on kirjoittaa itselleni. Jotenkin niin, että kirjoitan kuin päiväkirjaa, vaikka en koskaan ennen olekaan pitänyt päiväkirjaa. Sillä omituisella asenteella, että juu, kirjoitan itseäni varten, mutta tiedän, että se on julkista, joku voi lukea tätä. Ja toivottavasti lukeekin. Mutta eikö tämä asetelma ole jotenkin perverssi?
Nyt jos miettii tätä henkilökohtaista julkaisemista, missä kaikkialla julkaisen ajatuksiani tai olen olemassa in public, niin aika monessa foorumissa. Ehkä vähiten kuitenkin juuri Foorumissa.
On facebook, on linkedin, on jonkinlaista webbisivustoa, on tämä blogi. Vastailen joskus, vaikka harvakseen, joihinkin kirjoituksiin netissä. Hurjaksi on mennyt. Ja kun netti joskus -90 -luvun alussa alkoi nostaa päätään, oltiin taas varmoja, että ihmiset jotakuinkin unohtavat kirjoittamisen, koska kukaan ei enää kirjoita kirjeitä toisilleen. Päiviteltiin sähköpostia, että se tappaa ihmisten välisen normaalin kommunikoinnin. Esimerkkinä kerrottiin tapausta, jossa naapurihuoneen työtoveri toivotti toiselle huomenta sähköpostin välityksellä. Parhaassa tai oikeastaan pahimmassa tapauksessahan kyseiset naapurukset eivät normaalioloissa ennen emailin olemassa oloa moikanneet toisiaan mitenkään. Että hyvä, jos edes sähköpostilla nykyaikana.
Tapahtuu kyllä meilläkin toimistossa, että vaikka kolmen metrin päässä toisistamme istutaan pomon kanssa, saan sähköpostilla kyselyitä, että mikäs sen ja tän puhelinnumero on. No se on meidän toimitusjohtaja ja ne on tunnetusti outoja eliöitä. Tiedän, koska olen itsekin ollut pariin otteeseen kyseisessä tehtävässä.
Nyt en ole. Enkä mene!