Mistä hyvä tulee?

Onkohan muilla sama ilmiö, että joskus jostain kumman syystä tulee hyvä ja tasapainoinen olo kaiken kaaoksen ja repivän kummallisuuden keskellä? Eli yleensä on huono olo ja suorittamisen pakko, harvoin selkeä ja tasapainoinen elämä. Siis tämä jälkimmäinen pitäisi olla, mutta ei ole. Onkohan muilla? Tai kellään?

Mistä tämä hyvä olo tulee? Olen ollut siinä uskossa, että aivopuoliskojen balanssista, mutta tämä saattaa olla vain omaa keksintöäni tai olen lukenut jonkun uskottavalta ja mielenkiintoiselta kuulostavan ajatuksen. Ehkä se tulee enemmänkin välittäjäaineista, joku piikki aivoihin jotain ainetta kehittyy hetkeksi jostain syystä. Se on se hyvän olon tunne, josta urheilua harrastavat puhuvat. Itse en koe sitä urheilun parissa yleensä, kyllä varmaankin joskus, enemmänkin koen väsymystä. Varmaankin urheilen väärin.

Tässä tapauksessa koin tänään hyvän olon tunteen, kun sain päivälleni ja myös lähipäiville selkeän tavoitteen tekemisessä. Työhän ja semi-työhön liittyen. Työtä teen tällä hetkellä headhunterina ja semi-työ on valokuvauksen opiskelua, vai pitäisikö sanoa opettelua? Opiskeluun liittyy mielestäni aina joku suoritus tai jonkinlainen oppilaitos. Opetteluun liittyy verkkokurssit, joiden läpikäyntiä ei valvo kukaan eikä niissä ole muuta tavoitetta, kuin läpikäynti ja itseoppiminen. Voisikin rakentaa niistä jonkinlaisen oppimisen rungon tavoitteineen ja tehtävineen.
Tuumasta toimeen.

Niin tuo hyvän olon tunne, kuvaisin sitä selkeytenä ja eteenpäin menemisen tunteena. Sellainen tunne, että tästä tulee jotain, konkreettisia järkeviä askeleita on otettu. Tämä liittyy nyt headhuntigiin, valokuvauksen suhteen on vähän enemmän tekemistä, jotta siitä tulee konkreettisia askeleita.

Voiko näihin kahteen asiaan keskittyä elämässään saman aikaisesti? Voi olla vaikeaa. Jos saisin valita, olisin valokuvaaja. Saanko valita? No realistisesti tällä hetkellä en.
Se voisikin olla yksi selkeä tavoite: että pääsen tilanteeseen, jossa voin valita. Tämä liittyy tietenkin rahaan. Pitäisi päästä sellaiseen tilanteeseen, että pystyisin elättämään itseni valokuvauksella. Onneksi tavoitteita ja haasteita riittää.