Olen keski-ikäinen mies pääkaupungista, kaksi nuorta aikuista lasta, aktiivinen harrastuksissa, hyvä elämän kannattaja, jota elän aina kun osaan.
Olen kiinnostunut hirveän monista asioista. Maista, kansoista, tieteestä, taiteesta... vaikea edes luetella.
Elämä on liian lyhyt vähän kaikkeen
Ikuinen haaveilija ja tyytyväinen elämäänsä tällä hetkellä. Mitä nyt sitä oikeaa naista edelleen/taas etsin.
Tarkkailen mielelläni ympäristöä ja elämää, suhdun kriittisesti kompromisseihin. Olen ratkaisujen hakija, asioiden eteenpäin viejä, en täydellisyyden tavoittelija mutta parhaani yritän.
Tämä blogi on kertomusta siitä, miten elän, ajattelen. Millainen maailma on ja välillä kiukuttelen, että millainen sen pitäisi olla.
Oikeastaan tunnen taistelevani sitä keski-ikäisyyttä vastaan, jonka näin silloin, kun olin itse nuori. Silloin viiskymppinen oli jotain kamalaa! Mielestäni nykyään on ihan normaalia, että tämmöinen käpy harrastaa kaikenlaista, ottaa elämästä paljon irti, on aktiivinen ja kirjoitaa blogia.
Tietenkin herää kysymys, tuntuuko se vaan itsestä siltä? Tuntuiko viiskymppsistä samalta silloin kuin nyt? Tietenkin on pakko todeta, että nyt on niin paljon enemmän mahdollisuuksia. Kukaan ei ihmettele, että salsa-tunneilla on kaikenikäisiä. Ainakaan kukaan ei sano sitä ääneen.
Joskut on pakko huutaa:
Terve järki: HALOO!
Ja joskus etsin sitä omaanikin enkä aina löydä ajoissa.
111222
10 kuukautta sitten