Tilastot ja kulttuurit ja näin

Nyt luetaa tilastoja ja niiden perusteella vertaillaan eri maita ja niiden tapahtumia ja todistellaan niiden perusteella asioita. Pitäisi olla kyllä hyvin varovainen tässä asiassa. Kulttuureissa on hyvin vahvoja eroja ja sen seurauksena myös tilastoidaan asiat eri lailla. Tämä koskee aikakin terveyttä, rikollisuutta ja onnettomuuksia. Jossain on esim itsemurha tabu, sitä ei haluta tilastoida. Junan alle heittäytyminen, tornitalosta hyppääminen, autolla rotkoon ajaminen ovat helposti tilastoissa onnettomuuksia. Alkoholin seurauksena maksan poksahtaminen on ruokamyrkytys, pyssyllä itsensä ampuminen vahinko jne. Raiskauksia ei monessa tilanteessa edes kirjata mihinkään, asia selvitetään olan kohautuksella, koska "se on vaan sellasta".
Erilaisuus on vahvempaa,  kuin tulee ajateltua. Suhtautuminen tuliaseisiin, teräaseisiin, huumeisiin, katuväkivaltaan, poliisin oikeuksiin jne ovat hyvin erilaisia eri puolella maapalloa. Kaikkialla ei ole nettiä käytössä, ei edes sähköä. Euroopassa on lukutaidottomia poliiseja, luulisi senkin vaikuttavan jollain lailla asenteisiin ja käytökseen.
Tärkeää ottaa huomioon, kun mietitään syy- ja seuraussuhteita nykymaailmassa.

Yritetään olle hyväntahtoisia toisiamme kohtaan.

Narinat sikseen

Tässä on syyskausi mennyt ihmetellessä maailman menoa ja monessa mielessähän se näyttää olevan hurjaa. Nyt sain tarpeekseni lässyttämisestä ja ininästä. Juttelin ystäväni kanssa, jolla on monessa mielessä laaja näkemys ja terve suhtautuminen asioihin. Hän osasi vakuuttavasti selittää, miten maapallon lämpötila on vaihdellut ennenkin ja mitä kaikkea se on saanut aikaan ja miltä tämän hetkinen meno näyttää. Eipä siinä, etteikö asioita tapahtuisi juuri  nyt ja jatkossakin, mutta ei tässä olla minkään maailmanlopun äärellä. Eliöstöt on muutoksessa ja ovat ennenkin olleet. Muutoksen nopeus on tietty kova, mutta silti asiat saa tällä hetkellä julkisuudessa liian isot mittasuhteet. Tärkeää tämä kaikki on ja puhumallahan asioihin vaikutetaan siten, että päättäjät tajuavat, missä mennään ja mitä pitää ottaa huomioon ja oppivat siitä ehkä, miten tehdä viisaita päätöksiä, jos se nyt on mitenkään mahdollista.

Suomen talous on jatkuva itkun aihe. Sama juttu, puhutaan jotta jotain saadaan aikaan. Nyt on saatu. Isot yritykset paukuttaa porukkaa pihalle, korjaa rakenteitaan, suuntaa tekemisensä kannattavuutta kohden. Tiedossa on ennätyksen suuret osingot, mikä kertoo, että tulokset on kunnossa. Nyt mennään eteenpäin ja talous ilmeisesti lähtee nousuun. Ihmisiä palkataan tällä hetkellä paljon, yrityksillä on monella alueella työvoimapula. Se ei tarkoita, että tarvittasiin lisää paperinpyörittäjiä vaan sitä, että osaavista ihimisistä on pula. Tämä erityisesti IT-alalla.

Nyt yritän lopettaa kuuntelemasta narinaa ja ahdistusta lisäävää lopun alun uutisointia. Se vaan masentaa ja lannistaa minun suomalaisen lutherilaisen kulttuurin pilaamaa mieltäni.

Liikaa

Ihan kuin maailma olisi laukannut ohi niin kovaa vauhtia, ettei pysy mukana. Pariisin tragedia. Ei voi käsittää.

Eikö se olekin jotenkin niin, että kun tapahtuu isoja asioita, ihmisen voi olla vaikea ymmärtää ja pysyä mukana? Ei pysty sisäistämään, eläytymään. En kykene täysin tajuamaan koko asiaa, mitä on tapahtunut, miten meidän arkista normaalielämäämme on horjutettu väkivallan keinoin? 

Jaksamista kaikille.

Podcasteja ja muuta soopaa

Kuuntelen mielelläni puhelähetyksiä radiosta tai streameja, podcasteja jne. Joskus niissä on fiksuja asiota. Jari Sarasvuon maanantainen jutustelu "Äänessä" on alkanut uudestaan ja hänpä puhuu vahvaa asiaa. Totuushan ei aina ole välttämättä iloista kuultavaa ja viime jaksossa 2.11. hän jutteli mm. maapallon lämpenemisestä. Rankka aihe ja juuri nyt kovasti esillä, kun marraskuun alku on ollut  niin hämmästyttävän lämmin. Olen varmaan eräänlainen pelkuri, mutta minusta on ikävä kuunnella jatkuvasti tästä aiheesta puhuttavan. Se on tärkeä aihe, totta kai, mutta mitä  minä voin tehdä asialle? Äänestää viisaammin? Kierrättää? Lopettaa kuluttamasta? Hengittämästä? Olen jo noin 30 vuotta sitten lopettanut lihansyönnin, se on yksi ekoteko. Mitä muuta? Huutamaan Eduskuntatalon rappusille kurkku suorana? Muuttaa maalle lakata lämmittämästä? Mulla ei ole tähän asiaan major plania. Sorry. Menen näin, kuin tähänkin saakka. En koe olevani yhteiskunnan mätämuna, vaikka en vie roskanyssykkääni biojäteastiaan. En pidä banaanikärpäsistä.

Sarasvuo oli liian rankkaa kuultavaa. Olin tunnin kävelylenkillä ja kuten tapanani on, kuuntelen aina silloin jonkun podcastin tai vastaavan. Napit korvilla synkkää jutustelua tunti korvaan ei ole kuitenkaan parasta vapaa-ajanviettoa ja rentoutumista. Toki siinä oli hyvä tavoite ja yrityksenä saada positiivinen käänne loppuun ja kertoa, miten tästä maailma nousee. Sarasvuolla on monta edellistä hyvää jaksoa, annan vielä mahdollisuuden ja kuuntelen edelleen, mutta jos maailmanlopun ennustaminen jatkuu, menee kyllä liian synkäksi ja äänestän korvillani. Ahdistusta riittää ilmankin, että sitä pitää hakea väkisin tai vapaaehtoisesti.