Podcasteja ja muuta soopaa

Kuuntelen mielelläni puhelähetyksiä radiosta tai streameja, podcasteja jne. Joskus niissä on fiksuja asiota. Jari Sarasvuon maanantainen jutustelu "Äänessä" on alkanut uudestaan ja hänpä puhuu vahvaa asiaa. Totuushan ei aina ole välttämättä iloista kuultavaa ja viime jaksossa 2.11. hän jutteli mm. maapallon lämpenemisestä. Rankka aihe ja juuri nyt kovasti esillä, kun marraskuun alku on ollut  niin hämmästyttävän lämmin. Olen varmaan eräänlainen pelkuri, mutta minusta on ikävä kuunnella jatkuvasti tästä aiheesta puhuttavan. Se on tärkeä aihe, totta kai, mutta mitä  minä voin tehdä asialle? Äänestää viisaammin? Kierrättää? Lopettaa kuluttamasta? Hengittämästä? Olen jo noin 30 vuotta sitten lopettanut lihansyönnin, se on yksi ekoteko. Mitä muuta? Huutamaan Eduskuntatalon rappusille kurkku suorana? Muuttaa maalle lakata lämmittämästä? Mulla ei ole tähän asiaan major plania. Sorry. Menen näin, kuin tähänkin saakka. En koe olevani yhteiskunnan mätämuna, vaikka en vie roskanyssykkääni biojäteastiaan. En pidä banaanikärpäsistä.

Sarasvuo oli liian rankkaa kuultavaa. Olin tunnin kävelylenkillä ja kuten tapanani on, kuuntelen aina silloin jonkun podcastin tai vastaavan. Napit korvilla synkkää jutustelua tunti korvaan ei ole kuitenkaan parasta vapaa-ajanviettoa ja rentoutumista. Toki siinä oli hyvä tavoite ja yrityksenä saada positiivinen käänne loppuun ja kertoa, miten tästä maailma nousee. Sarasvuolla on monta edellistä hyvää jaksoa, annan vielä mahdollisuuden ja kuuntelen edelleen, mutta jos maailmanlopun ennustaminen jatkuu, menee kyllä liian synkäksi ja äänestän korvillani. Ahdistusta riittää ilmankin, että sitä pitää hakea väkisin tai vapaaehtoisesti.