Narinat sikseen

Tässä on syyskausi mennyt ihmetellessä maailman menoa ja monessa mielessähän se näyttää olevan hurjaa. Nyt sain tarpeekseni lässyttämisestä ja ininästä. Juttelin ystäväni kanssa, jolla on monessa mielessä laaja näkemys ja terve suhtautuminen asioihin. Hän osasi vakuuttavasti selittää, miten maapallon lämpötila on vaihdellut ennenkin ja mitä kaikkea se on saanut aikaan ja miltä tämän hetkinen meno näyttää. Eipä siinä, etteikö asioita tapahtuisi juuri  nyt ja jatkossakin, mutta ei tässä olla minkään maailmanlopun äärellä. Eliöstöt on muutoksessa ja ovat ennenkin olleet. Muutoksen nopeus on tietty kova, mutta silti asiat saa tällä hetkellä julkisuudessa liian isot mittasuhteet. Tärkeää tämä kaikki on ja puhumallahan asioihin vaikutetaan siten, että päättäjät tajuavat, missä mennään ja mitä pitää ottaa huomioon ja oppivat siitä ehkä, miten tehdä viisaita päätöksiä, jos se nyt on mitenkään mahdollista.

Suomen talous on jatkuva itkun aihe. Sama juttu, puhutaan jotta jotain saadaan aikaan. Nyt on saatu. Isot yritykset paukuttaa porukkaa pihalle, korjaa rakenteitaan, suuntaa tekemisensä kannattavuutta kohden. Tiedossa on ennätyksen suuret osingot, mikä kertoo, että tulokset on kunnossa. Nyt mennään eteenpäin ja talous ilmeisesti lähtee nousuun. Ihmisiä palkataan tällä hetkellä paljon, yrityksillä on monella alueella työvoimapula. Se ei tarkoita, että tarvittasiin lisää paperinpyörittäjiä vaan sitä, että osaavista ihimisistä on pula. Tämä erityisesti IT-alalla.

Nyt yritän lopettaa kuuntelemasta narinaa ja ahdistusta lisäävää lopun alun uutisointia. Se vaan masentaa ja lannistaa minun suomalaisen lutherilaisen kulttuurin pilaamaa mieltäni.