Ollaan äijiä

Olin ystäväni 50-vuotisjuhlissa. Hauskaa oli. Juhlassa esiteltiin hänen elämäänsä lapsuudesta lähtien ja aikaansaannoksia työuralla. Kaveri on eräänlainen elämäntaiteilija ja kokonaisuus oli mielenkiintoinen ja samalla traaginen. Kunnioitusta kaverille, että myöntää avoimesti alkoholiongelmansa. Se vaatii jotain se. Koen olevani onnekas, että minulla ei ole ko. ongelmaa. Vai onko se niin, että en vaan pysty myöntämään? No oikeasti, juon hyvin kohtuullisesti ja itse asiassa viinan käyttö on vaan vähentynyt koko ajan. Mutta tosiaan, olen onnellisessa asemassa, koska viinan kirous ei ole saanut minua otteeseensa. Ja onnekkuudesta puhun siksi, että  mielestäni useimmiten on kyse siitä, että henkilöllä on joku sellainen ominaisuus, mikä pistää juomaan paljon. Se on joko geneettistä tai sitten ympäristön vaikutusta, kuten vanhemmilta opittu käyttäytymismalli tai elämän luisuminen huonoille urille. Tämä on siis mielipiteeni, näkemykseni, intuition korvaani kuiskaama fakta, Perustelkaa, jos huvittaa, suuntaan tai toiseen.

Kaveri siis täytti 50. Häntä siinä katsellessa tuli mieleen, että on se äijä, Se on vanha. Se on semmonen yhteiskunnan ukkeli, jollaisia täällä pyörii nurkissa ja jotka on siinä vaiheessa elämää, että oikeastaan yhteiskunnassa muut jo hoitelee hommat ja luo kasvun, kehityksen ja tulevaisuuden. Jotenkin kävi jopa sääli. Kunnes sitten tajusin, että ei hitto, minähän olen monta vuotta vanhempi! No niin, uuden kriisin paikka. Jossain määrin hän oli peili minusta. Äijä. Koin jonkinlaista surua, pettymystä, lievää paniikkia jopa. Mistä? Omasta elämästäni, aikaansaannoksista, tulevaisuudesta, terveydestä, miten pärjään, mihin minusta enää on, miten jaksan?

Hengitä.

Uusi päivä. Herääminen hyvin väsyneenä. Ilta ei mennyt mitenkään myöhään mutta menin nukkumaan vasta puolelta öin. Se on hyvin tavanomaista minulle, mutta kuitenkin turhan myöhään.
Päivät tuntuvat liian lyhyiltä kaikkeen mielenkiintoiseen. Olisi mukava katsoa töllöttää tv:täkin ikuisuuksiin joskus. Useimmiten se on kylläkin sitä, että en löydä sieltä mitään kiinnostavaa, kanavasurffausta enimmäkseen. Kuitenkin siinä samalla tulee prosessoitua asioita päässään. Tarvitsen paljon aikaa, paljon yksinoloa. En tiedä, miten onnistuisi asua jonkun kanssa? Osaisinko parisuhdetta saman katon alla? En tiedä. Syntymäpäiväsankari on naimisissa edelleen. Sama vaimo yhä. Heillä ei tosin ole kovinkaan lämpimät välit, kaveri on tosissaan puhunut pitkään liiton ongelmista. Kuitenkin he vaan ovat edelleen yhdessä. Tämä on kyllä käsittääkseni hyvinkin yleistä pitkään yhdessä olleilla. Yhteiselämä on pitkälti toinen toisen sietämistä.

Lokakuu on ollut minulle todella raskas. Nyt näyttää vähän iloisemmalta, kun sain  työasioita eteenpäin hyvään suuntaan. Siis yritykseni asioita. Niiden kimppuun siis.
Hengitellään vahvasti. Eletään hetkessä, tätä päivää, tätä hetkeä, tätä sekuntia.