Opiskelu työn ohessa

Lukasin tossa itteni eMBA:ksi. Ei mennyt kuin parikymmentä vuotta! Aloitin joskus, kun lapsia syntyi perheeseen ja kaikki oli muutenkin aikamoista tsemppaamista. Jaksoin sitä paahtaa aikani ja sitten tulikin jo kaikenlaista haittaa matkan varrella ja opiskelu jäi, ei vaan jaksanut. Tuli avioeeroa, tuli 90-luvun lamaa, raskasta yrittäjyyttä, burn outia ja ties mitä. Motivaatio ja jaksaminen oli tipo tiessään. Teknillisen Korkeakoulun MBA-koulusta otettiin vuosittan ystävällisesti yhteyttä ja yritettiin motivoida opiskeluun. Joskus vähän motivoiduinkin mutta aina aloitukset jäi yritykseksi.

Keskenjäänyt opiskelu harmitti ja piinasi aina ja lähes koko ajan. Huono omatunto, teki lähes mitä vaan. Siitä taisi tulla pysyvä olotila. Sääntö, oikeen kunnon lutherilaisesti epäkiitollinen ja vähän syntinen olo.

Viime vuoden alussa otettiin taas yhteyttä ja kerrottiin, että kun tulee tämä uusi Aalto yliopisto, niin vanhat pierut joutuu pois seuraavassa vuodenvaihteessa. Niinpä niin. Sain siis vuoden aikaa selvittää koko homma loppuun. Motivaatio kasvoi hurjasti. Olinhan taas pitkän freelance-ajanjakson jälkeen taas työelämässä nipottamassa ja siellä jos missä sellainen koulutus tekee terää. No aloin sitten paahtaa ja sainkin aikaiseksi tekemättä jääneitä harjoitustöitä. Mutta voi tauti, millainen urakka! Työn ohella kaikki sellainen tuntuu niin raskaalta. Kaikki vapaa-aika pitää ohjata siihen ja vain siihen. No tietenkin on pakko ottaa myös vapaata välillä ja lintsata kunnolla.

Jos joku nyt aikoo aloittaa opiskelun, voin antaa pari vinkkiä: 1. Älä aloita. 2. Jos kuitenkin aloitat, .. onnea.
Mitä hyötyä tästä opiskelusta minulle on ollut:

• Ymmärrys ja tieto on lisääntynyt, mikä on noin yleisellä tasolla ihan jees.
• CV näyttää komeemmalta.
• Voin hakea sellaisia duuneja, joissa vaaditaan jotain opintoja.
• Itsetunto parani, mikä ei tee pahaa sekään.
• Vapaa-aika tuntuu mahtavalta.

Ehkä jotain muutakin keksin, nyt ei tule mieleen. Kertokaa, jos keksitte.