Kolesteroliarvot

"Jaha. Tätäkö tää on, keski-ikäisyys?" mietin, kun lääkäri sanoi, että kolesteroliarvoista pitäis puhua. Ne eivät ole korkeat, mutta koholla. Että olis hyvä ottaa huomioon. Piti sitten mennä käymään uudestaan ja keskustella. En mennyt. Ajattelin, että jos siellä on viisari vähän värähtänyt johonkin suuntaan, niin eipä se nyt ihme ole, eihän se stabiili arvo voi olla. Mutta tietenkin se pisti miettimään.
Tuntuu vähän siltä, että mun elintavoilla ei voi olla mitään kovin suurta vaikutusta arvojen kohoamiseen. Syön mielestäni aika terveellisesti ja elintavat on muutenkin kohtuulliset. Ei tästä enää voi kovin paljoa muuttaa. Sitten menisi jo kidutukseksi.
Olisi mielenkiintoista alkaa pitää kirjaa syömisestään ja katsoa sitä rehellisesti. Jokainen pala ja kulaus ylös pieneen vihkoon. En vaan tiedä, jaksaisinko raapia sitä kasaan koko ajan. Voin yrittää.
Kuulin sellaisen jutun, että joku henkilökohtainen valmentaja olisi käskenyt laihduttajaa kirjaamaan ylös kaiken mitä syö. Tämä oli sen verran kova juttu, että kun viikon kirjasi ylös, sen jälkeen ymmärsi, mistä on kysymys.

Onkohan se niin, että suomalainen mies ei paljoa terveysasioista välitä eikä mene ajossa lääkäriin? Ei se varmaan ole vain suomalainen ilmiö vaan jotakuinkin normaali. Saattaa olla, että joku kansa on tässä suhteessa toiseen suuntaan kovinkin erilainen. Ehkä joku elitistinen maa, Ruotsi tai Sveitsi. Sen tiedän, ettei Saksa. Siellä vedetään lihaa, rasvaa ja kaljaa aika tukevasti. Niinpä vanhat työkaverit Saksassa on kokeneet kuka mitäkin sydäreitä.

Mitä voisin muuttaa omissa elintavoissani? En syö lihaa. Kanaa ja kalaa syön. En käytä maitotuotteita lukuunottamatta juustoa. En syö lähes ollenkaan pullaa ja sen sellaisia. Leipää syön. Sokeria ja suolaa menee sapuskan yhteydessä ja jälkiruokatyyppisesti. Suklaa maistuu kohtuullisesti. Alkoholin kulutus on kohtuullista ainakin omasta mielestäni. Siinä kohtaa voisin jättää päivittäisen keppanan pois. Sitä menee tölkki tai jopa pari illan ratoksi. Viikonloppuna viinit pitää litkiä, että pääsee tunnelmaan.
En ole viime aikoina paljonkaan jaksanut käydä baareissa. Ne paikat tuntuu aina vaan enemmän ja enemmän vastenmielisiltä. Henkilökohtaiseen baarikulttuuriini vaikuttaa oleellisesti tanssiharrastus, tämä parisalsa. Kun käyn siellä niin ahkerasti, en jaksa millään enää viikonloppunakaan käydä baareissa. Käyn nimittäin lauantaina ja sunnuntainakin salsatunneilla.

Niin eli mitä tästä nyt sitten jättäisi pois tai muuttaisi? Se bisse ehkä? Se on kyllä toisen jutun aihe. Enemmän voisin syödä kasviksia, sen olen huomannut. Salaatteja syön kyllä, mutta pitäsi keitellä ja muhitella kaikenlaisia ja kaikenvärisiä vihanneksia. Se myönnettäköön.
Ja pahana tapana on myös mössöttää iltaisin. Se on niin mukavaa. Ruoka on hyvää, ylläri ylläri.

Summataanpas tämä.
Enemmän vihanneksia, vähemmän iltasyömistä, bisset pois arki-illoista. Ehkä sillä voisi mennä.
Lupaan pitää jonkin aikaa muistikirjaa. Mikä on jonkin aikaa, sitä en lupaa.
Tietinkin olisi viisasta mennä sitten uudelleen tsekkaamaan kolesteroliarvot, kun on pitänyt pari kuukautta uutta elämisenmallia yllä. En vaan mene. Ei siis saada aikaan tieteellistä näyttöä tästäkään.